29. toukokuuta 2015

Miksi en pidä väliotsikoista?

Edellinen postaus ja sen esi- ja jälkipyykki saivat miettimään: mitä minulla on väliotsikoita vastaan?

Tarina. Se se on.

Prepatessani lastani biologian kokeeseen ymmärrän hyvin väliotsikon merkityksen oppikirjassa. Väliotsikon avulla aukeaman pituinen kappale jaetaan sopivan kokoisiin pikku palasiin. Väliotsikkoon nostetaan sitä seuraavan kappaleen olennainen sisältö. Näin esimerkiksi kokeeseen kertaaminen onnistuu, kun selailee vain väliotsikot.

Väliotsikko auttaa myös hahmottamaan esimerkiksi oman tutkimusraporttini rakennetta ja huomaamaan puutteita, mahdollista toistoa ja niin edelleen. Siis vallan mainio työkalu.

Mutta tarina. Tarina voi pahimmillaan kuolla väliotsikoiden takia. Väliotsikko ei toimi ääneen luetussa iltasadussa, miksi se toimisi tarinallisessa henkilöjutussa tai reportaasissa? Jos juttu etenee kronologisesti a:sta ö:hön, miksi minä haluaisin h:n kohdalla olevasta väliotsikosta kuulla jo etukäteen, mitä tapahtuu m:ssä? En halua spoilereita.

Ja koska suomalaiset toimittajat ovat erinomaisen hyviä kirjoittamaan uutisia ja käyttämään tärkeimmästä vähemmän tärkeään -järjestystä tai käsittelemään asioita blokeittain, tarinallinenkin aihe työnnetään turhan usein "uutistuutin" läpi samaan tuttuun muotoon, johon kuuluvat tietyt elementit: virke, virke, sitaatti -etenemismalli -- ja ne ryökäleen väliotsikot.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti